lauantai 27. toukokuuta 2017

Veronica Roth: Viillot

Kohuttu uutuustrilleri tämän hetken kuumimmalta YA-tekijältä!

Cyralla on erityislahja, joka tuottaa hänelle kipua, mutta antaa myös pelottavan voiman - ja hänen tyranniveljensä käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen. Myös Akosilla on erikoinen lahja. Kun hänen ja Cyran kohtalot risteävät, heillä on vain kaksi vaihtoehtoa: auttaa toisiaan tai tuhota toisensa.

Minulla oli odotuksia Outolintu -sarjan luojalta, että hän keksisi uuden innokkaan nuortensarjan ja uudenlaisen hän tosiaan loikin. Roth siirtyi dystopiasta tieteisfantasiaan, jossa liikutaan omaperäisessä aurinkokunnassa, jonka planeettoja sitovat yhteen pyörteeksi nimetty ilmiö. Planeettoja on yhteensä yhdeksän ja Viillot kekskittyy lähinnä Thuvhe nimiseen planeettaan ja kahteen kansaan; thuvhelaisiin ja shotetlaisiin.  

Tykkäsin paljon tästä kiehtovasta maailmankuvasta, sillä en itse ole vielä montaa (tai ollenkaan näin nopeasti muistellen) avaruuteen sijoittuvia kirjoja lukenut.  Planeettoja sitova pyörre antaa kaikille kyvyn ja mikä oli virkistävää huomata, ettei joukossa ollut vain yksi erikoinen  tapaus, joka kulkee spottivalossa ja jota kaikki tahot jahtaavat. Cyra omaa kyvyn, mikä on lähempänä kirousta kuin lahjaa kun hän kykenee pelkän kosketuksen avulla tuottamaan kipua niin muille kuin itselleen. Etten spoilaisi kirjaa, Akosin kyvstä en lähde paljastamaan muuta kuin että se oli Cyran karun kyvyn kanssa hyvässä vastapainossa.

Sanotaanko kuitenkin heti perään rehellisesti, ettei tämä kokonaisuudessaan napannut. Aivan alussa innostus ja kiinnostus alkoivat herätä kivasti kun maailmaa ja sen kansoja tapoineen selitettiin ja kuvailtiin. Innostus lukemiseen laantui, koska tapahtumat eivät nostattaneet tunnelmaa yhtään korkeammalle vaan kasaannuttivat ennalta-arvattavia asioita kappale toisen jälkeen. Juoni alkoi koostua kliseistä ja muistutti juonikuvioiltaan muita suosioon nousseita nuortensarjoja/kirjoja kuten yhtenä esimerkkinä Victoria Aveyardin Punaista kuningatarta

Omaperäisyys puuttui juonenkulusta, mikä oli Viiltojen suurin kulmakivi. Perhesuhteiden ja kansojen välit ovat kireinä, josta luonnollisesti syntyy kykyjen julmaa hyväksikäyttöä ja tragediaa. Kahdesta eri kansojen perheestä nousee muutama yksilö eli Akos ja Cyra, jotka alkavat tiettyjen tapahtumien ja mahdollisuuksien johdosta pelata samaan pussiin ja rakastua. Kirja lähestyy käänteitä ja cliffhangeriä jos toista, jotka ovat liian läheltä haettu ja täten tyhjiä yllätyksistä.
 
Näistä huolimatta Viillot tarjosi muutamia kiinnostavia asioita esim. aiemmin mainitsemani maailmakuva, eri kansojen tavat ja ''tavaramerkit'' kuten jääkukat. Näistä löytyi sitä omaperäisyyttä mitä ei muualta järin löytynyt ja nämä yksityiskohdat onnistuivat pitämään minut mukana loppuun asti niin ''paljon'' kuin ne olivat esillä. Jatkoin siis sinnitellen lukemista välillä toivoen vauhdin kiihtyvän ja välillä taas haukotellen.  

En kokenut Viiltoja pettymykseksi tai ainakaan kovin negatiivisessa mielessä vaan enemmänkin hidaskulkuiseksi ja tylsäksi. Outolintuun verrattuna tämä ''uutuustrilleri'' ei ollut niinkään vahva ja innoittava aloitus, vaikka itse kirja alkoi mielenkiintoisesti. Harmi.


★ ★
Sivuja: 428
Suomentaja: Outi Järvinen
Kustantaja: Otava
Alkuperäinen teos: Carve the Mark (2017)
Kirjastosta

2 kommenttia:

  1. Alkaa kuulostaa siltä, että jätän tämän Rothin uutuuden väliin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omasta kokemuksestani voisin sanoa, ettei ainakaan kannata odottaa liikoja. Jos olisin lukenut tämän vuosi tai kaksi sitten uskon että se olisi kolahtanut lujempaa :D

      Poista