J.R. Ward: Verisuudelma

Vampyyrien kuninkaan lähimmän neuvonantajan tytär Paradise haluaa paeta aristokraattisen nuoren naisen elämää. Hän päättää aloittaa Mustan tikarin veljeskunnan koulutusohjelman, vaikka se ei kaikkia miellytäkään. Hän haluaa oppia pitämään puolensa ja ajattelemaan omilla aivoillaan. Suunnitelma on hyvä, mutta todellisuus jotain aivan muuta. Koulutus osoittautuu äärettömän rankaksi, ja toiset kokelaat tuntuvat enemmän vihollisilta kuin liittolaisilta. Asiaa ei auta se, että koulutuksesta vastuussa olevalla Butch O’Nealilla, toiselta nimeltään Dhestroyerilla, vaikuttaa olevan yksityiselämässään pahoja ongelmia.

Kaiken huipuksi Paradise rakastuu toiseen koulutettavaan. Craeg on pelkkä siviili, jota Paradisen isä ei ikinä hyväksyisi. Craeg on kuitenkin kaikkea, mitä Paradise mieheltä haluaa. Kun väkivalta uhkaa repiä hajalle koko koulutusohjelman ja samalla eroottinen jännite Craegin ja Paradisen välillä kasvaa, Paradise joutuu kovalle koetukselle. Löytääkö hän itsestään voimaa toimia oman päänsä ja sydämensä mukaisesti - niin työssä kuin vapaa-ajalla?

Aluksi täytyy todeta kertaalleen, että olen pettynyt kannen ulkoasuun. Tällä kertaa on menty samalla ei niin innostavalla hengellä kuin alkuperäisissä kansissa. Tosin tykkään kannen väreistä.

Varjoissa saatiin jo makua Wardin uudesta sarjasta Mustan tikarin perinnöstä kun se tutustutti mm. Paradisen ja Craegin ensi kohtaamiseen. Tykkäsin ideasta, että Ward on vienyt tapahtumat lähemmäksi Veljeskuntaa, sen toimintaa sekä sarjan keskeisimpiä hahmoja. Kuin täydennyksenä isäntä sarjalle. Toteutuskin oli hyvä, paljon riitti toimintaa koulutuksen pyörteissä ja Ward on odotetusti tuonut kuumia aaltoja ja naljailuja hahmojen välille.

Mitään suuria juonikuvioita ei Verisuudelma tarjonnut. Kirja hyppäsi koulutuksen sisälle kuten osallistujiin ja fyysisiin sekä psyykkisiin testeihin. Tässä osassa ei kuitenkaan puhuttu tulevasta sodasta lesseireitä vastaan, mikä olisi sopinut johonkin väliin paremmin kuin hyvin. Sen sijaan suurimmaksi osaksi huomion veivät ongelmat parisuhteissa.

Paradise ja Craeg olivat pidettäviä hahmoja, mutta en jostain syystä tuntenut samankaltaista viehättävyyttä mitä tunsin ja tunnen Mustan tikarin veljeskunnan hahmoja kohtaan. En lukenut mitään uutta, mutta nautin siitä huolimatta lukemastani loppuun asti. Harjoituskeskuksen tapahtumat olivat jännittävämpiä, mutta vanhojen tuttujen hahmojen kuulumisia luin ehkä innokkaammin. Wardin kirjoja ei voi aina ottaa niin tosissaan, vaikka joskus löydän itseni tunteiden sekamelskasta. Hänellä on sellainen tyyli, mikä kieltämättä puree.

Butch ja Marissan suhteessa näytti olevan ryppyjä, joita siloteltiin siinä sivussa. Oli ihan kiva kuulla heistä pitkästä aikaa vähän enemmän, mutta loppujen lopuksi heidän ongelmat eivät osoittautuneet kovin mielenkiintoisiksi. Pariskunta vei huomion kuitenkin alkuperäiseen Veljeskuntaan ja draaman lisäksi luvassa oli tietysti hölmöä huumoria, josta erityisesti pidän. Ward osaa luoda hulvattomia tilanteita (joo, ehkä vähän liioiteltujakin) etenkin Veljeskunnan mahtipontisten urosten keskelle, välille ja sinne sun tänne. Voi että. Nauroin itseni kipeäksi kahteen kertaan ja tietysti mahtava Lassiter oli yksi hauskuuttajista. Joskus sitä saa ihmetellä miksi ihmeessä enkeli ihastuttaa niin paljon. 

Luettava ja viihdyttävä Verisuudelma oli kyllä,  mutta ei niin vahva, että suorastaan janoaisin jatko-osan perään. Verisuudelma antoi tietysti vinkkejä keneen seuraava osa tulee keskittymään ja toinen koulutukseen osallistunut siviili Axe ottaa paikan haltuun. Sen verran mitä Verisuudelma kertoi Axesta, ei hän vaikuttanut Wardin aiempiin hahmoihin verrattaessa uudelta tuttavuudelta.

Toinen osa on englanniksi nimeltään Blood Vow ja eiköhän jatko-osa ole Basam Booksin hallussa. Verivala kenties on suomennettu nimi? Mutta Rhage, oi Rhage tulee ja kiusaa lukijoita Mustan tikarin veljeskunnan sisarsarjan toisessa osassa. Se olikin odotettavissa, sillä myös MTV:n viimeisimmässä osassa The Beast tämä veikeä ja vaarallinen soturi hulluttelee ja viihdyttää sarjan faneja. Suomennettu versio Peto julkaistaan todennäköisesti tämän vuoden marraskuussa ja vaikka alkuperäisen version olen lukenut, pitää se suomennettunakin lukea! It's worth waiting for.

tässä on uusin tulokas suosikki gifeihini :'D <3
Saatoin nauttia ehkä liikaakin siitä..

★ ★
Sivuja: 400
Suomentaja: Timo Utterström
Kustantaja: Basam Books (2016)
Alkuperäinen teos: Blood Kiss (2015)
Kirjastosta

Kommentit