Diana Gabaldon: Matkantekijä

Matkantekijässä eletään 1960-lukua ja Claire on menestyvä lääkäri Bostonissa. Miehensä Frankin kuoltua Claire lähtee Brianna-tyttärensä kanssa lomalle Skotlannin ylämaalle. Jamien muisto on läsnä kaikkialla: aavoilla nummilla, ihmisten verhotuissa katseissa, sammaloituneessa kivessä. Claire saa selville, ettei Jamie ehkä kuollutkaan Cullodenissa, vaan saattaa elää edelleen.

Claire on tuskaisan valinnan edessä. Uskaltaako hän palata kivikehään Craigh na Dunilla ja jättää tyttärensä silläkin uhalla, ettei enää koskaan tapaa häntä? Vai joutuuko hän kitumaan koko loppuelämänsä kaukana rakastamastaan miehestä? Lopulta vaihtoehtoja ei ole: Clairen on jälleen kerran tehtävä hyppy tuntemattomaan.

Sanoin silloin kerran, että haluaisin kätellä ja kiittää Anne Forteria hienosta kirjasta kuin Julian rakkaus, mutta tällä kertaa voisin hypätä Diana Gabaldonin kaulaan, halata rutistaa häntä samalla kiittäen ja ylistäen Matkantekijä -sarjaa mieli korkealla ja itku kurkussa. Minua puistattaa ja kehrään vieläkin tämän kirjan tarjoamista hetkistä eikä voi muuta sanoa, että minulla oli kauhean ikävä tyrmäävän uskaliasta Clairea, ihanan ihanaa Jamieta ja kaunista Skotlantia!

Sudenkorento jäi odottamattoman jännittävään ja surulliseen kohtaan ja sekalaisin tuntein lähdin lukemaan mitä tuleman piti Matkantekijässä. Kirjavat tunteet eivät pysyneet poissa lukemisen aikanakaan; tunsin surua, iloa, vihaa, ymmärrystä ja ihmetystä enkä voi nimetä niille vain yhtä tekijää. Tai oikeastaan voin jos ajatellaan laajassa mittakaavassa: koko kirja. Jos nyt muutaman mainitsen niin voimakkaimpia iskuja sydämeen tuottivat Clairen ja Jamien jälleennäkeminen, takaumat kuluneista vuosista sekä kaunistelemattomat ja todentuntuiset hetket sairaiden ja loukkaantuneiden parissa.

En olisi voinut olla onnellisempi kun Clairen ja Jamien jälleennäkemisen hetki koitti. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja Jamien reaktio oli kyllä piste i:n päälle, puhumattakaan hetkestä jolloin Claire näytti valokuvia heidän yhteisestä lapsestaan Briannasta vuosien varrelta. Ajatus kuitenkin oman lapsensa jättämisestä välillä kummitteli muiden iloisten ajatusten takana, mutta Brianna on täysi-ikäinen ja aikuiseksi mieheksi kasvanut Roger Wakefield jäi hänen luokseen, joten ei se kuitenkaan niin pahalta tuntunut.

20 vuotta on pitkä aika ja paljon on ehtinyt tapahtua kummankin elämässä eikä varsinkaan Claire osannut aavistaa mitä kaikkea Jamie on joutunut kokemaan ja joutuvansa jälleen vaarallisen seikkailun pyörteisiin, kun huolestuttava käänne vie heidät hurjalle ja jännittävälle laivamatkalle Atlantin valtaisalle merelle ja sitä kautta Jamaikalle. Menneisyyden haamutkaan eivät anna Clairelle ja Jamielle täydellistä rauhaa, mutta vahvaksi kasvanut rakkaus pitää heidät koossa.

Jamien vaikeat vuodet Cullodenin taistelun jälkeen olivat välillä sanoinkuvaamattoman tuskallista seurattavaa ja kun hän kertoi niistä Clairelle, samalla tunnustaen rakkauttaan Clairea kohtaan sanoilla ja teoilla, olin niin syvästi liikuttunut ja rakastuin Jamieen uudelleen ja uudelleen. Hänen heikkoutensa ja tekemänsä virheet tekevät Jamiestä inhimillisimmän miehen, josta olen eläissäni lukenut eikä näin ainutlaatuisen suloista skottihurmuria ei löydy mistään muualta!

Diana Gabaldonilta löytyy erillinen, samaan maailmaan sijoittuva sarja, jonka päähenkilöön tutustuttiin tämän kirjan aikana. Ensimmäisen kerran hahmo esiintyi oikeastaan jo Muukalaisessa, mutta tämä oli silloin vasta pikku poika. Tiedättekö jo ketä tarkoitan? Lordi John Greytä tietysti. En ole ainakaan vielä kovin kiinnostunut hahmosta, mutta ajattelin joskus kuitenkin tarttua Lordin yksityisasiaan, joka on Lordi John -sarjan ensimmäinen osa.

Pidan Matkantekijä -sarjan suomennosten kansista, joita onkin ilmestynyt kolmea erilaista. Varsinkin ihka ensimmäisiä kansia katsoessa monet tapahtumat palautuvat huumaavasti mieleen ja saavat toden totta aikaa kylmiä väreitä. En vähättele kuitenkaan uusimpien painosten kansia, joita Gummerus on tehty vain kolmeen ensimmäiseen osaan. Nissäkin on oma viehätyksensä ja ne muistuttavat eniten alkuperäisten kansien ulkonäköä, mutta kuten äsken sanoin, tuotanto loppui lyhyeen. Harmi. Omistan itse kaikki kolme. Pokkareidenkin kannet ovat kauniita, kieltämättä kauniinpia kuin omistamani kirjojen kannet, mutta välitän edelleen kovakantisista (ja isoista pehmeäkantisista) enemmän kuin pienistä pokkareista.


Tämä päivä on erityisen hyvä päivä päästää tämä bloggaus ilmoille sillä tänään, TÄNÄÄN sarjan ensimmäiseen osaan Muukalaiseen perustuva televiosarja (Outlander) starttaa Yhdysvalloissa aivan näillä minuuteilla! Sarja on ollut kesän aikana paljon esillä: kuvia sekä videoita on voitu ihailla ja kirjailijan, näyttelijöiden ja sarjan käsikirjoittajan Ronald D. Mooren haastatteluja on tehty milloin missäkin eikä se ole ihme, koska Outlander on yksi tämän vuoden odotetuimmista tv-sarjoista. Sain myös tietooni ensimmäistä kertaa Mari Saavalaisen blogista, että Yle on saanut Outlanderin esitysoikeudet Suomeen.

Iik, en tiedä miten päin olisin kun olen todella täpinöissäni! Henkeäni salpaa jo muutenkin Matkantekijän tarjoama ihastuttava ja kauhistuttava sisältö. Voiko tämä päivä enää paremmaksi muuttua?

Skotlanti, Claire ja Jamie ovat tämän sarjan helmet.

★ ★ ★ ★ ★
Sivuja: 928
 Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kustantaja: Gummerus (2009, 4. painos)
Alkuperäinen teos: Voyager (1993)

Kommentit

  1. Mainitsemasi jälleennäkeminen sai minutkin huokaamaan onnesta ;) Jälleennäkemiset ovat yleensäkin kummallinen rakkauteni kaikissa kirjoissa, niitä odotan ja niitä luen tippa linssissä... Jos kohtaus on huono (tai sen yli hypätään!!), olen hyvin vihainen :D Gabaldon onnistui kyllä tässä taiteenlajissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin kohtauksen moneen kertaan ilosta itkien koska niin onnistunut se oli ja koska kyseessä oli kaksi hahmoa, joista olen pitänyt alusta asti. Voi että, se oli täydellinen! Taidan lukaista sen vielä kerran...

      Ja tunnen täsmälleen samoin tuollaisessa tilanteessa ja etenkin jos kyseessä on sydämeni valloittaneet hahmot, näen pelkkää punaista :D Se ei käy päinsä!

      Poista
  2. Minulla on nuo alkuperäiset kirjankannet kirjoissani. Voi, ihanuus, että sarja tulee Suomeen.
    Minulla on myös Lordi Johnista kertova ensimmäinen kirja, mutta ei oikein kolahtanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta! Toivottavasti saamme nauttia sarjasta Ylen kautta mahdollisimman pian :) Epäröin vähän Lordi Johnin kirjojen kohdalla, mutta pidän Gabaldonin tyylistä ja päätin siksi kokeilella sarjaa joskus. Harmi, ettei se miellyttänyt sinua :/

      Poista

Lähetä kommentti